Pyörin tänään yksin kauppakeskuksessa ja tuhlasin hieman rahaa, jota ei oikeastaan olisi tuhlattavaksi saakka. Ostin kyllä ihan tylsiä perusjuttuja: tarjouksesta muutaman puseron, sukat, alushousut, hiuslenkkejä. Ja työhousut, joiden koko oli niin järkyttävän suuri, etten kehtaa edes anonyymiin blogiin sitä kertoa. Mutta julistettakoon tässäkin nyt lupaus, että vuoden päästä tähän aikaan, voisin ottaa kuvan, jossa olen tunkenut uuden, hoikan olomuotoni työhousujeni toiseen lahkeeseen (vaikka ei tilanne nyt ihan niin paha ole, mutta melkein). Olen vuoden 2011 aikana jojoillut painoni kanssa käsittämättömän paljon- huikeat 28kg. Ja juurikin sen verran minulla on vielä pudotettavaa, jotta olisin edes itse itselleni määrittelemässäni "ihannepainossani", joka sekin jää painoindeksitaulukoilla sinne "paremmalle puolelle" (normaalipainon ylärajaan). Ehkä tästä tuleekin laihdutusblogi, sillä ajattelin kutsua henkilökohtaisen kunnonkohottajani (hyvän ystäväni) seuraamaan tätä, ja raportoida ainakin joinakin päivinä syömiset ja liikkumiset tänne.
Eksyin hieman alkuperäisestä aiheesta, eli yksin kaupoilla pyörimisestä. Tuntui hieman ansaitsemattomalta luksukselta olla ja ihastella ympäristöä kaikessa yksinäisyydessään- kävin syömässä, soitin pari tärkeää puhelua nurkkapöydästä ja sovittelin paritkymmenet housut, ennenkuin löysin ne yhdet semi-siedettävät. Tuli sellainen itselle epätavallinen fiilis, että toivottavasti jengi ei kelaa, että "tolla läskillä ei oo kavereita." Koitin kovasti näyttää kiireiseltä perheenäidiltä, joka on saanut kallisarvoisen hengähtämishetken jälkikasvultaan.
Mikä ihmeellinen itseinho-päivä mulla tänään on? Tarkoitus oli julistaa, miten kiva on kierrellä kaupoissa omaan tahtiin. Piste.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti