Sä näytät upeelt kai sä muistit mun kellukkeen

Miten voi ihmisen mieli jumittaa niin pahasti aina, kun avaa bloggerin? Bussissa, nukkumaan mennessä ja duunissa ollessa pää on täynnä bloggaamisen arvoisia asioita, mutta kotiin tullessa tyhjä niistä kaikista - tai sitten mielessä on vaan syvällisiä analyysejä avioliiton perimmäisistä tarkoituksista, mutta niistä kirjoittaakseni tarvitsisin useamman tunnin aikaa. Ehkä täytän sittenkin tämän blogin päivittäisillä kasvokuvillani ja ps-listoilla, sillä huomaan, että yllättävän vähän minulla sittenkään on sanottavaa. Etenkään sellaista, mitä voisi päästellä ilman, että pohtii seuraamuksia.

No, suosittelen kaikkia lukemaan "Eat, pray, love" -kirjan jatko-osan "Committed"- se on järisyttävän hyvä. Myönnettäköön, että eat, pray, love - jäi minulta kesken (joskin nyt ostin sen kirpputorilta huimaan euron hintaan ja aion antaa sille toisen mahdollisuuden) mutta Committedin olen lukenut lyhyen ajan sisällä kahdesti. Se on niin hyvä. Ja sen intouttamana aion jonain sateisena päivänä avautua ajatuksistani liittyen avioliittoon, sen merkitykseen ja sen kestämiseen, mutta sitä ennen menen sieltä missä aita on matalin- eli asiaa helmikuun Cosmopolitanin artikkelista "Eksän lumoissa". Joo, kyllä! Tai siis ei, en ole mitenkään erityisesti eksien lumoissa tällä hetkellä, mutta ilmiö on tuttu. "Saako eksäsi yhä sydämesi läpättämään, vaikka eronne oli parasta, mitä sinulle koskaan on tapahtunut?"  Kuka tunnustaa? _o/

Cosmopolitan lohduttaa, että kyse on kemiallisesta reaktiosta, jota vastaan on turha taistella. Olen hitusen eri mieltä, sillä mielestäni kaikkea pahaa mieltä aiheuttavaa toimintaa vastaan tulee aktiivisesti taistella paremman yleisolon saavuttamiseksi. Erot on parhaita, koska ne tapahtuu aina syystä. Jos joku ei halua olla sinun kanssasi tai sinä et halua olla jonkun kanssa, sille lienee painava syy. Varsinkin, kun on kyseessä niinkin iso asia, kuin suhteen päättäminen.

Elokuu - Soutaa, huopaa

"mun mielest turha mennä ketään takas vonkaa 
mitä löytyy takaa siihen on joku syy vaik tääl nyt myrskyy ni viel tulee tyyntyy"

Niinpä niin. Eli jokainen joskus eksän perään haikaileva voi lohduttaa itseään sillä, että "vanhojen aikojen muistelu synnyttää nostalgiatunteen, joka saa eksäsi tuntumaan vastustamattomalta. Suomeksi sanottuna kyse on vaarallisesta ilmiöstä, jonka tunnemme kansankielellä harmittomalla fraasilla 'aika kultaa muistot.' "  -Cosmopolitan

Eksiä on ihan kiva muistella lämmöllä, mutta jos muistelu muuttuu pakkomielteiseksi, muista kaivaa pintaa syvemmälle.